Jos joku ei muuten ole vielä huomannut, niin olen tehnyt hahmoista esittelyn, sinne pääsee yläpalkista. Olisi mukava saada siitäkin mielipiteitä.:)
Kiitos muuten taas aivan valtavasti edelliseen osaan tulleista kommenteista!<33
Mutta nyt osaan! Se ei ole mikään kovin pitkä..:/
***
LUPA RAKASTAA
Rony oli alkanut viettää aikaa todella paljon meillä. Vieläkään kasvavaa vauvamahaani ei erottanut, ellei tiennyt siitä, mutta aina välillä Rony laski kätensä vatsani päälle ja silitteli hellästi. Divinakaan ei ollut häirinnyt meidän iänikuisiamme kuherrushetkiämme pahemmin, hän aina vain katosi yläkertaan.
"Elämä, tämä olkkari on ankea! En jaksa tätä enää", marisin Ronylle. Olin puhunut remontista monenmonta kertaa.
"Mmmh. Sä tuoksut ihanalle", Rony mumisi takaisin ja ohitti valitukseni. Hän puski hellästi päätään niskaani. Katseeni kiersi pitkin valkoisia esittäviä seiniä -jotka tosiasiassa olivat täynnä pinttyneitä likatahroja mm. sinitarrasta- ja vanhoja ruskeanahkaisia nojatuoleja. Joka kohdasta pystyi havaitsemaan puhki kuluneita kohtia.
"Äidin vanhalla tililläkin olisi sen verran ylimääräistä, että remontti onnistuisi", jatkoin sinnikkäästi.
"Voitko nyt unohtaa sen rempan hetkeksi? Mä ainakin haluaisin keskittyä nyt vain meihin", Rony murahti ja nyrpisti nenäänsä.
Pureskelin huultani, katsahdin lämpöä hehkuvaan kynttilään ja sitten muhun kietoutuneeseen mieheen. Ihanaan sellaiseen. Pidin kuitenkin anelevaa ilmettä yllä.
Rony huokaisi syvään. "Lisa, kyllä mä voin sua siinä remontissa auttaa, jos sä sen todella haluat tehdä."

"Joo, mutta yhdellä ehdolla." Kohotin kulmiani kysyvästi ja kehotin häntä jatkamaan.
"Tahdon muuttaa kanssasi tänne. Saataisiin sitten ostettua uudet kalusteetkin."
Olin suostua samantien, mutta sitten muistin Divinan. Asia oli vähän... noh, hankala. Olinhan sanonut Divinalle 'ei' miehistä, mutta Ronyhan melkein jo asui täällä. Eikä Ronyn läsnäolo ole näyttänyt häiritsevän tyttöä suuremmin. Suostuin siis, hieman kuitenkin vastahakoisesti.
Rony painoi pehmeät huulensa omiani vasten, kuin kiitokseksi, ja hukutti mut taas jonnekin unelmaan. En olisi uskonut, että voisin olla jonkun kanssa näin onnellinen.
"Mä... rakastan sua.." Kuulin Ronyn mumisevan jostain suudelmien välistä.
Hän kiepsautti mut syliinsä, ja annoin hänen kätensä seikkailla vapaasti vartalollani.. Miksen ennen ollut tajunnut, kuinka paljon oikeasti rakastin Ronya, vaikka olen tuntenu hänet jo koko yläasteen ajan?
**
Olimme Ronyn kanssa siirtäneet olohuoneen huonekalut keittiön nurkkaan, suuri osa tavaroista oli tarkoitus myydä.
"Eikö olisi hyvä, jos sä irrotat vanhat tapetit ja sitten tapetoidaan yhdessä?" Vastausta ei kuulunut. "Rony? Käykö?"
"Häh? Aa, joo. Sä olet muuten aika makeen noissa sun haalareissa", Rony naurahti omille sanoilleen.
"Älä naura! Nämä ovat juuri hienot", naurahdin ja aloin keikistellä haalareideni takia.
"Haluan muuten tuonne kulmaan ne uudet taulut..." puhelin itsekseni.
"Olet vähän edellä, kulta. Aloitetaanko?"
"Öh, joo. Aloitetaan."
"Voi paska, ei nämä lähde millään!" kuulin taas Ronyn sanovan.
Samaa valitusta oli jatkunut toista tuntia. Tapettien irroitus ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin, nimittäin Rony oli saanut vasta muutaman vuodan irti.
"Voinko mitenkään auttaa sua?" kysyin
"Helvetti... Et! Aargh, lähde!" Onneksi hän ei tainnut puhua enää mulle..
Päätin itse häipyä keittiöön, kun Rony vaan manaili kuumailmapuhaltimen kanssa.
Kannoin tarjottimen lattialle ja kävin mahalleni lattialle. Yritin olla mahdollisimman vähän mahan päällä.
"Tuletko tauolle?" huikkasin Ronylle, joka iski puhaltimen pukille ja lähti laahustamaan mua kohti.
Rony otti kuppinsa ja istahti viereeni, ja aloimme mutustaa leivoksiamme. Hänen tummanruskea hiussuortuvansa meni hänen silmilleen.
"Olet kyllä suloinen noissa haalareissasi", Rony sanoi ja hänen katseensa kiersi pitkin mua.
"En jaksa pitää näppejäni irti susta.."
Rony hivuttautui mua kohti ja veti syliinsä. Hänen voimakkaan miehekäs hajusteensa haju leijaili nenääni.
"Mun muru, saanko suudella sua?" Hänen nenänsä hipaisi nenääni koko ajan, ja suljin silmäni.
"Saanko?" hän toisti kysymyksensä, kun en vastannut. Mua alkoi hymyilyttää ja suikkasin suukon hänen nenänpäähänsä.
"Oliko tuo kyllä?"
"Kuules herraseni, sun kannattaisi puhua vähän vähemmän. Olisit suudellut vaan", naurahdin ja nojauduin eteen.
Hivelin huulillani hänen, ehkä lievästi rohtuneitä huulia ja painoin huuleni hänen suulleen.
Hän erkani hitaasti suudelmastani.
"Onko tämä oikeasti unta?" hän kysyi katsoen suklaan ruskeilla silmillään syvälle omiini. Hänen kapeat kasvonsa olivat muhun päin, ja toivoin hetken kestävän pitkään.
"Toivottavasti ei. Haluaisin pysyä tässä aina", vastasin. Oliko tosiaan 'villi nuoruuteni' ohi ja aloin asettua, rauhoittua?
Musta ainakin kokoajan alkoi enemmän ja enemmän tuntua siltä, että tahdoin oikeasti olla Ronyn kanssa, enkä vaihtaa miestä kuin sukkia, niinkuin tähän asti olen tehnyt.
Samassa ovi rämähti auki, ja kiireiset askeleet juoksivat sisään.
"Lisa, mä... " Ääni hiipui heti, kun puhuja huomasi tilani. Kuului voimakas ja turhautunut huokaus.
Katsahdin mieheen ja painoin samantien katseeni lattiaan. Miksi juuri nyt, juuri näin?
"Ai, taitaa olla huono hetki.." Fred sanoi, mutta hänen äänensä hiipui kuulumattomiin loppua kohden. En osannut sanoa mitään, tuijotin vaan häntä.
Hän avasi oven taas ja juoksi ulos. Mun teki niin pahaa, tunsin tehneeni kaiken taas aivan väärin. Satutin ystävääni. Jatkuvasti.
Nousin niin nopeasti ylös, että päässäni tuntui hetken heittävän. Aioin ottaa juoksuaskelia ulos, mutta Rony nappasi lantiostani kiinni.
"Anna hänen mennä", Rony maanitteli ja katsoi anovana silmiini.
"En voi! Etkö näe, kuinka paljon satutan häntä?!" Ääneni tärisi ja aloin nyyhkiä.
Sitten Rony päästi mut otteestaan.
Luulin Fredin ehtineen kauas, mutta hän olikin jäänyt oven taakse. Hänkin itki.
"Fred, mä..."
"Ei sun tarvitse selittää. Mä vaan kuvittelin... Tämän toisin. Toivoin, että meistä tulisi jotain", hän laski katseensa puhuessaan.
"Mä olen niin pahoillani."
"Mutta olet onnellinen. En aio riistää sitä sulta."
"M-mm-mitä Jessica?"
"Hän, no. Toivoo kai pääsevänsä eroon lapsesta", Fred sanoi selvästi murtumispisteessä.
"Sä et halua eroon siitä?"
"En tiedä, tähän asti olen halunnut eroon."
Vedin hänen kasvonsa ihan kiinni omiini. Hän katseli huuliani, vältellen katsettani.
"Ole kiltti, älä... Mä rakastan sua, Fred."
"Älä turhaan kiusaa itseäsi. Niin mäkin sua."
Fred irrottautui musta, ja käveli pois.
**
Uudesta olohuoneestamme tuli hieno, rakastuin kaupassa karvalankamattoon, joten sen oli kuuluttava sisustukseen. Siniset seinät antoivat kivasti väriä ennen niin tylsään huoneeseen.
"Mietitkö Frediä?" Rony kysyi, ja havahdutti mut ajatuksistani. Oli vastenmielistä myöntää hänen arvaneen oikein.
"Tahtoisitko oikeasti olla hänen kanssaan?" Rony kysyi selvästi kokoajan mieltään askarruttavan asian. Hänen silmät olivat pelokkaan näköiset .
"En. Tekee vain niin pahaa katsoa, kun toinen kärsii. Mun takia", sanoin ja hiljenin katsoen muualle.
Rony katseli mua pureskellen huultaan.
"Kyllä kaikki järjestyy, Fredkin löytää jonkun, ja Jessica lapselleen isän. Kaikki ovat vielä toistaiseksi sekaisin, kuten säkin", Rony sanoi ja katsoi merkitsevästi muhun. Hänen sanansa rauhoittivat mua, toivoin kaiken todella järjestyvän.
"Mä oikeesti rakastan sua, Lisa."
"Niin mäkin sua, rakas. Tahdon aina rakastaa."
***Divina kertoo***
Sisareni sai olla onnellisena poikaystävänsä kainalossa, jakaa pahan olonsa hänen kanssaan, kertoa hänelle iloiset tapahtumat ja nauraa hänen kanssaan.
Lisa ei ollut kysynyt minulta mitään Ronyn muuttamisesta taloon. Minähän olin vielä sanonut, etten tahdo miehiä taloon. Ei Ronyn läsnäolo sinänsä minua haitannut. Pidin hänestä.
Ehkä jopa liikaakin.
Aina välillä syvennyin omiin unelmiini, jossa Rony -tai en ollut varma, oliko poika juuri Rony- oli ikäiseni. Hän otti pehmeisiin käsiinsä käteni ja piteli siitä kiinni.
Pojan ruskeat silmät saivat aina polveni hyytelöksi, ja pitelin joka kerta toista kättä poskellani.
Hän tuli lähemmäs minua, kosketti huulillaan huuliani, suuteli minua.
Hän lupasi olla aina kanssani, kertoi rakastavansa minua.
Minun oma vaaleahiuksinen Ronyni.
***
Tittidii! Viihdoin! Olen niin pahoillani, kun kesti näin kauan, nyt oli jotenkin inspis hukassa... Osa ei ollut mikään pitkä, mutta saa nyt kelvata..:/ Aika siirappisen tuntuinen, mutta toivottavasti ei häirinnyt! Rakastan kirjoittaa tällaista rakkaushömppää..:D
Muttamutta, kertokaas mielipiteenne, ja käykää toki vilkaisemassa henkilöesittelyä :)
Kiitän^^